11-12.7 Maanantai - Tiistai
Monfalcone. Koska edelleen hiki, vietettiin aikaa kauppakeskuksessa, joka niin ystävällisesti tarjosi meille pihaansa myös parkkeiluun. Todettiin kauppakeskuksessa, että koira näkyy ja tarjolla on myös juoma-astioita koiria varten. Täytyypä siis tuoda Väiskikin vilvoittelemaan :D
Ajeltiin kolikkoautoilla ja -eläimillä ja lapset valitsi muutamia leluja marketista. Vietiin lelut autolle odottamaan ja haettiin Väiski viilentymään ja keräämään rapsutuksia. Ja niitähän riitti. Ihmeellistä, miten ihanasti ihmiset suhtautuu karvaisiin ystäviin!
Viiden maissa ajateltiin, että josko kohta alkaa viilentyä niin lähdetään kävelylle keskustaan. Pienen mutkan jälkeen löydettiinkin keskusta. Katseltiin, istuskeltiin, juotiin limua ja vettä. Pojat tsekkasi yhden kirkon, mutta Lempiä alkoi pelottaa ja Supia naurattaa niin se vierailu jäi lyhyeen. Bongattiin yksi leikkipuisto ja sen jälkeen lähdettiin suuntaamaan kotiin päin. reitti ei taaskaan ollut ihan lyhyin.... Löydettiin Spar ja pysähdyttiin ostoksille. Ostettiin taittotuolit ja jäätiin odottamaan taksia. Puoleen tuntiin sitä ei kuulunut niin jatketiin matkaa jalkaisin. Väärään suuntaan tietysti. Suunnittelin jälleen kirjoittavani kirjan "elämää pessimistin kanssa", kun isi alkoi mököttää :D
Lopulta viimein löydettiin englantia puhuva ihminen ja tilattiin taksi. Koska tarpeeksi isoa taksia ei valitettavasti koko maasta löydy, jätin isin ja lapset terassille juomaan limua ja jatkoin koiran kanssa matkaa jalkaisin.
3 rakkoa, monta kilometriä ja 50 minuuttia myöhemmin löysin itseni bussilta. Melkein samaan aikaan taksi kaarsi pihaan ja loppuväki saapui. Klo oli jo puoli yhdeksän.
Nälkää kiljuvat lapset talutin mäkkäriin ja isi nappasi suurimmasta mökötyksestä yli päästyään alle pyörän ja suuntasi hakemaan kebabia itselleen. Lapset nukkui ja katsottiin uusilla kovan onnen tuoleilla (jotka isi oli unohtanut taksiin *naurua*, mutta jotka rehellinen taksisetä palautti) upeaa saapuvaa ukonilmaa. Kebabin myötä mökötyskin helpotti kokonaan ja tuulettimen ja sateen tuoman raikastuksen avulla saatiin nukutuksi.
12-13.7 Tiistai - Keskiviikko
Haettiin eväitä Emisferosta ja suunnattiin kävelleen kohti Lempin siteiden vaihtoa. Sairaala oli onneksi kävelymatkan päässä.
Jälleen yhden huutotoimenpiteen jälkeen saatiin ohjeeksi siteiden vaihto perjantaina tai lauantaina. Mentiin Emisferoon syömään, wifeilemään ja miettimään jatkoa. Päätettiin lähteä Saksaa kohti, tavoitteena ehtiä sinne seuraavaan siteiden vaihtoon. Pohdittiin vaihtoehtoja Itävallan läpiajoon, koska moottoritiet kalliita. Valittiin maisemareitti ja noin klo 18.00 lähdettiin hiestä huolimatta matkaan. Pian alkoi vähän sataa ja ilta oli pilvinen, joten valinta oli ihan hyvä.
Lähtiessä tankattiin ja Italian puolella vielä kahdeksan maissa pysähdyttiin Lidliin ja pitsalle. Syötiin valtavan kokoinen juuri ja juuri pöytään mahtunut perhepitsa ja laitettiin lapset sänkyyn.
Hetki vielä etsittiin unipaikkaa ja kymmenen maissa simahdettiin levikkeelle paikassa jossain.
13-14.7 Keskiviikko - Torstai
Aamulla herättiin nätistä paikasta, ja kuunneltiin veden solinaa läheisestä joesta. Pojat päätti lähteä aamukävelylle katsomaan upealta näyttävää luontopolkua, joka lähti levikkeeltä aivan auton vierestä. Polku osoittautui kuitenkin paikallisten roskapaikaksi ja ilmeisen usean ohikulkijan vessaksi. Ihan rehellistä ihmisen paskaa oli jokaisella kengät täynnä palatessa ja Väiskikin näytti syöneen oikein kunnon aamupalan. Yök. Minä siivoilin bussilla ja uudestaan sitten kun loppukonkkaronkka saapui kakkaisine saappaineen paikalle. Tai isillähän oli varvassandaalit.....
Klo 12.00 olitiin Itävallan rajalla ja pysähdyttiin tekemään pieni kävelykierros. Juotiin limpparit ja käytiin tutkimassa toisen maailman sodan aikana rakennettuja salaisia rakennelmia, koloja ja tunneleita. Väiski löysi jälleen kakkaa ja muuta roskaa, mitä ihmiset oli puskiin jättäneet.
Matkan jatkuessa ihailtiin upeita maisemia ja pysähdyttiin jonkun ajan jälkeen leikkimään ja jututtamaan paikallisia. Samalla saatiin tietää, että lumivyöryn vuoksi osa tiestä on suljettu ja suunnittelemamme tie ei muutenkaan olisi auki öisin.
Ajettiin Winklern -nimiseen kylään, joka oli noiden "porttien" juuressa, jotka sulkivat tien iltaisin klo 22.00. Päätettiin yöpyä huoltoaseman pihassa. Isi ja lapset söi iltapalaksi ranskalaisia ja currywurstia, joka oli kuulemma hyvää?
Katsottiin illalla vielä youtubesta leffa, koska viereinen huoltsikka jakoi meille ystävällisesti wifinsä.
Klo 12.00 olitiin Itävallan rajalla ja pysähdyttiin tekemään pieni kävelykierros. Juotiin limpparit ja käytiin tutkimassa toisen maailman sodan aikana rakennettuja salaisia rakennelmia, koloja ja tunneleita. Väiski löysi jälleen kakkaa ja muuta roskaa, mitä ihmiset oli puskiin jättäneet.
Matkan jatkuessa ihailtiin upeita maisemia ja pysähdyttiin jonkun ajan jälkeen leikkimään ja jututtamaan paikallisia. Samalla saatiin tietää, että lumivyöryn vuoksi osa tiestä on suljettu ja suunnittelemamme tie ei muutenkaan olisi auki öisin.
Ajettiin Winklern -nimiseen kylään, joka oli noiden "porttien" juuressa, jotka sulkivat tien iltaisin klo 22.00. Päätettiin yöpyä huoltoaseman pihassa. Isi ja lapset söi iltapalaksi ranskalaisia ja currywurstia, joka oli kuulemma hyvää?
Katsottiin illalla vielä youtubesta leffa, koska viereinen huoltsikka jakoi meille ystävällisesti wifinsä.
14-15.7 Torstai - Perjantai
Winklern. IHAN SAIRAAN KYLMÄ. Asteet laskikin Alppien juurella neljään asteeseen yöllä ja kuumuuden jälkeen meinattiinkin paistumisen sijaan jäätyä.
Kymmenen maissa tankattiin, haettiin jääkaappi täyteen ja sit eikun kohti Alppeja. Grossglockner Hochalpenstrasse Hohe Tavern-kansallispuistossa oli U.P.E.A. Kerrassaan mahtava reittivalinta. Meiltä tuo lysti maksoi 42 euroa ja oli varmasti yksi reissun upeimmista kokemuksista. Käytiin 3,5 kilometrissä ja otettiin matkamuistoksi lumipallo pakastimeen. Matkalla bongattiin lukuisia henkeäsalpaavan kauniita vesiputouksia ja myös jalkapohjista nykiviä rotkoja. Alppitien ajo vei meiltä aikaa nelisen tuntia.
Klo 19.00 oltiin Saksan rajalla ja pysähdyttiin kaupunkiin nimeltä Ruhpolding. Oltiin aiemmin huomattu mainos kivasta pinestä huvi-/puuhapuistosta ja ajateltiin, että se olisi sopiva välipäivän kohde pitkän ajon jälkeen. Leirintäalueita ei ollut lähettyvillä sopivasti, joten jäätiin puiston parkkipaikalle jo valmiiksi odottelemaan aamua. Käytiin iltapesulla kirkkaassa joessa tien varressa. Ihan mieletön kokemus! Vesi oli aika ihanan kirpakkaan raikasta. Hyrr.
15-16.7 Perjantai - Lauantai
Freizeitpark Ruhpolding. Aamu valkeni hieman kosteana ja viileänä. Etsittiin päälle mahdollisimman lämmintä ja suunnattiin puistoon. Väiski yritii pelastaa kaikki laitteissa kiljuvat lapset haukkumalla ja ryntäilemällä. Lopulta rauhoituttuaan tavattiin monta ihanaa koiraystävää ja myös suomenkielestä kiinnostuneita matkalaisia. Leikittiin puistossa viiteen saakka ja sen jälkeen suunnattiin jälleen siteiden vaihtoon noin 15 kilometrin päähän Traunsteiniin.
Ystävällinen lääkäritäti sanoi, että tikit pitäisi poistaa viimeistään maanantaina ja mielellään lastensairaalassa. Päätettiin ottaa suunnaksi Regensburg, joka olisi kotia ajatellen oikeassa suunnassa.
Illalla ruoan metsästys oli haasteellista ja lopulta viimein saatiin pelottava Horror-pitsa kahdellakymmenellä eurolla jostain todella epäilyttävästä paikasta. Olipahan kokemus taas.
Yövyttiin jälleen levikkeellä, jossa oli meidän lisäksi rekka tai kaksi.
16-17.7 Lauantai - Sunnuntai
Jatkettiin matkaa kosti Regensburgia. Yritettiin löytää aamiaista huonolla onnella, joten ajettiin lopulta ihan Regensburgiin asti. Onneksi omasta jääkaapista löytyy aina jotain pientä, vaikka jääkaappi olikin aika tyhjä tällä kertaa.
Mentiin Universitäts Klinikumille kysymään ollaanko maanantaita varten oikeassa paikassa. Tarkistivat tilanteen, kirjoittelivat valmiiksi liput ja laput ja antoivat neuvot maanantai-aamua varten. Ensiavussa oli aivan ihana Anton-setä, joka teki käteen "helikorperin merkin" punaisella teipillä siteen päälle ja puhalsi vielä hanskasta hassun naamapallon.
Kysyttiin Regensburgin ainoalta leirintäalueelta paikkaa ja yksi olikin vapaana, mutta hinta oli meidän budjetille liian suolainen. Ei tiedetty vielä tässä vaiheessa, että vakuutusyhtiö korvaa meille myös yöpymiskuluja. Päätettiin siirtyä vähän sivummalle keskustasta ja 25 kilometrin päästä Laaberista löytyi leirintäalue, jolle mahduttiin, no en nyt sano hyvin, mutta siään kuitenkin.
Selviteltiin kulkuyhteyksiä kaupunkiin, tavattiin mukava pariskunta, jotka auttoivat meitä. He olivat asuneet muutamia vuosia Suomessa ja tunnistuivat kielen. Sanoivat, että eivät kuuden vuoden aikana oppineet yhtään suomea, mutta heidän poikansa kyllä. Päätettiin tilata maanantai-aamuksi taksi, koska sairaalassa oli oltava niin aikaisin.
Leikkipaikka oli plussaa ja saatiin pestyä pyykkiä. Uima-altaassakin pojat pulahti. Syötiin Hawai-toastia ja iskä Schnitzelit Uncle Benin sweet&sour kastikkeella :D
Mentiin Universitäts Klinikumille kysymään ollaanko maanantaita varten oikeassa paikassa. Tarkistivat tilanteen, kirjoittelivat valmiiksi liput ja laput ja antoivat neuvot maanantai-aamua varten. Ensiavussa oli aivan ihana Anton-setä, joka teki käteen "helikorperin merkin" punaisella teipillä siteen päälle ja puhalsi vielä hanskasta hassun naamapallon.
Kysyttiin Regensburgin ainoalta leirintäalueelta paikkaa ja yksi olikin vapaana, mutta hinta oli meidän budjetille liian suolainen. Ei tiedetty vielä tässä vaiheessa, että vakuutusyhtiö korvaa meille myös yöpymiskuluja. Päätettiin siirtyä vähän sivummalle keskustasta ja 25 kilometrin päästä Laaberista löytyi leirintäalue, jolle mahduttiin, no en nyt sano hyvin, mutta siään kuitenkin.
Selviteltiin kulkuyhteyksiä kaupunkiin, tavattiin mukava pariskunta, jotka auttoivat meitä. He olivat asuneet muutamia vuosia Suomessa ja tunnistuivat kielen. Sanoivat, että eivät kuuden vuoden aikana oppineet yhtään suomea, mutta heidän poikansa kyllä. Päätettiin tilata maanantai-aamuksi taksi, koska sairaalassa oli oltava niin aikaisin.
Leikkipaikka oli plussaa ja saatiin pestyä pyykkiä. Uima-altaassakin pojat pulahti. Syötiin Hawai-toastia ja iskä Schnitzelit Uncle Benin sweet&sour kastikkeella :D
17-18.7 Sunnuntai-Maanantai
Sairaalalla tarkoitus oli poistaa tikit. Se jäi kuitenkin haaveeksi. Lääkäri oli ihana. Siteenvaihto onnistui suhteellisen pienellä huudolla ja saatiin käskyksi tulla kahden päivän kuluttua uudelleen ja tikkien poistoon sovittin aika perjantai-aamuksi. Käytiin keskustelemassa anestesia-lääkärin kanssa, jotta saadaan nukutus tikkien poiston ajaksi.
Saatiin napattua sairaalan pihasta taksi, mikä ei sinänsä ollut itsestäänselvyys, koska eihän niin pienestä maasta, kuin Saksasta löydy sellaista taksia, johon mahtuisi viisi ihmistä ja koira.
Taksikuski käytti meitä matkalla lidlissä ja kun oltiin päästy takaisin, päätettiin, että siirrymme kuitenkin keskustaan, nyt kun joudumme olemaan taas paikoillamme koko viikon.
Ylläri pylläri leirintäalue oli nyt täysi, joten ei päästy lähemmäs, mutta toinen leirintäalue oli kuitenkin parempien kulkuyhteyksien päässä, joten parempi.
Illalla syötiin leirintäalueen ravintolassa. Isi pihviä sienillä, lapset ranskalaisia ja minä protestoin saksalaista menuuta enkä tilannut mitään. Ei voida olla maailman ainoita ihmisiä, jotka ei puhu saksaa. Samaan törmätty muuallakin Euroopassa, lista vain paikallisella kielellä. Varmasti löytyy joku, joka voisi kääntää listan englanniksi ja sittenkun se sivistymätön asiakas, joka ei osaa joka paikallista kieltä tulee, tulisi hänkin palvelluksi. Ravintolalle pieni vaiva, asiakkaalle palvelua.
Pojat vielä ui rannassa ja me syötiin lempin kanssa jätskiä leikkipaikan reunalla.
18-19.7 Maanantai - Tiistai
Campingplatz Naabtal-Pielenhofen.
Aamulla lähdettiin bussilla tutkimaan Regensburgia, käytiin ensin pyörällä automaatilla ja yritettiin hätistellä perään lähtenyttä pikkukoiraa pois, joka kulki mukana pitkän matkaa. Lopulta minä karjaisin sille siihen malliin, että koira kääntyi kannoillaan ja katsoi parhaaksi poistua. Se oli koominen tilanne.
Perillä keskusrautatieasemalla bongattiin kebsut ja syötiin pari döneriä porukalla.
Käveltiin pitkin Regensburgia, katsastettiin yksi kirkko ja muutamia kauppoja. Lempille löytyi TK Maxxista prinsessalenkkarit ja jotain muutakin tarttui matkaan. Tää on kyllä maailman paras kauppa. Suosittelen kaikille. Kaikkea ihanaa.
Takaisin rautatieasemalla illalla syötiin jotain pientä ja käytiin ruokakaupassa.
Takaisin leirintäalueella tilattiin aamuksi taksi ja yritettiin saada ajoissa unta. Taidettiin katsoa leffatarjonnasta isin kanssa joku romanttinen lälläri, jonka aikana ainakin toinen meistä nukahti.
19-20.7 Tiistai - Keskiviikko
Aikaisin kohti sairaalaa. Tälläkertaa siteiden vaihto oli nopea ja oltiin valmiit jo parin tunnin jälkeen.
Päätettiin mennä bussilla keskustaan apteekkiin ja kauppaan.
Taksin hommaaminen kauppareissun jälkeen oli yhtä tuskaa ja lopulta sadan puhelun jälkeen saatiin kuin saatiinkin taksi, joka suostui viemään meidät leirintäalueelle.
Grillattiin ja syötiin hyvin.
20-21.7 Keskiviikko - Torstai
Vössyttelypäivä. Iskällä olis ollu kauhee into aamulla lähteä johonkin ja mennä ja tehdä. Mua väsytti. Tämä aiheutti jonkin sortin sanaharkan ja tylsistymistä. Iltapäivällä minä piristyin, mutta isi ei enää. Neljän jälkeen päätettiin mennä vain leirintäalueen ravintolaan syömään. Tällä kertaa tarjoili osasi jopa kääntää listan suullisesti englanniksi. Pieni parannus edelliseen.
Ravintolasta tulon jälkeen tapahtui Väiskin koko reissun kohokohta, jota vieläkin muistellaan. Viereen parkkeerasi lontoolainen musta labbis Barnie. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Leikkiä riitti. Barnie oli syntynyt samana päivänä Väiskin kanssa 9.8.2016.
Illalla vielä isi lähti oluelle Barnien isin kanssa ja vei mennessään pyykkiä. Kömpiessä vihdoin viereen kysyin, oliko muistanut hakea pyykit. Arvaatte sanomattakin, että ei ja ei tietenkään jaksanut enää lähteä niitä hakemaan. Tämän seurauksena joku älyn jättiläinen oli varastanut yöllä mun pyykkikopan ja likaisen pyykkipussin. Se koppa harmitti vietävästi, kun se oli niin huippuhyvä ja olin sen vasta Budapestista ostanut. Pitkäkyntinen oli todennut ilmeisesti myös hyväksi. Suututti kyllä ylipäätään, että joku on niin ahne, että viitsii varastaa toisen kirjaimellisesti p*skaisen pyykkipussinkin. Huh huh! Kopan vielä jokseenkin ymmärrän.
21-22.7 Torstai - Perjantai
Taksi oli jälleen tilattu aamuksi ja tälläkertaa Väiski jäi bussille odottelemaan.
Sairaalalla kaikki meni hyvin ja Lempi tykkäsi heräämöstä ja siellä olevasta hoitajasedästä. Tässä sairaalassa oli kyllä kaikki lääkärit ja hoitajat ihan huippuihania! Sillä aikaa, kun meidän piti odotella sairaalalla ja heräämistä seurattiin, pojat lähti hakemaan bussin. Päätettiin jatkaa matkaa.
Oltiin ajateltu ajaa Prahaa kohti, mutta Tsekkien rajalla päätettiin tehdä U-käännös. 140 euroa olisi ollut maksu Masalta moottoriteille, joten päätettiin, että kierretään Tsekki. Sen verran renkaat Tsekin puolella kuitenkin kävi, jotta voidaan sanoa, että siellä puolellakin on reissun aikana piipahdettu pikaisesti. Katsottiin, että reitille osuva ja sopivan matkan päässä oleva kaupunki voisi olla Dresden.
Pimeä ehti jo taas tulla ennen nukkumapaikan löytymistä, ja ehdittiinpä sitä jumittua huoltsikan pihaan McDriveenkin. Huh, se oli henkisesti ja fyysisesti rankka koettelemus:D
Katsottiin, että tuossa voisi olla hyvä kauppakeskus, jonka pihaan majoittua ja kello alkoi olla puoli 11. Käännyttiin moottoritieltä ja todettiin, että paikalla oli jonkinsortin kokoontuminen. Nuoria oli valehtelematta varmaan tuhansia ja koko kauppakeskuksen piha oli aivan täyteen ammuttu. Luultiin että päästään ajamaan erään huoltoaseman/mäkkärin ympäri, mutta jumituttiinkin McDriveen niin ettei päästy eteenpäin (Max. korkeus 2,6m) eikä taaksepäin, koska takana oli jonossa ihmisiä. Lopulta ehkä tunnin-kahden odottelun ja hikoilun jälkeen päästiin peruuttamaan ahtaasta pihasta pois ja löydettiin loppuviimein täydellinen parkkipaikka hiekkakentältä aivan kauppakeskuksen kupeesta.
22-23.7 Perjantai - Lauantai
9.30 lähdettiin etsimään vessaa Elbepark-kauppakeskuksesta ja nopean kierroksen jälkeen lähdettiin raitiovaunulla eläintarhaan. Kirahvit oli taas ihania!
Eläintarhan jälkeen eksyiltiin sairaalan alueella ja lopulta löydettiin oikea luukku kolmenkymmenen väärän jälkeen. Lääkäri totesi ettei sunnuntaina kannata tulla, vaan vasta maanantaina katsotaan tilanne. Saatiin aika klo 8.00 aamulla.
Bussille kun päästiin takaisin, niin päätettiin lähteä etsimään leirintäalue. Se löytyi, ystävällisesti antoivat meidän yöpyä jälleen porttien ulkopuolella.
Kiva paikka, edullinen, siisti, mukava palvelu ja huippu kulkuyhteydet keskustaan. Bussilla 13 minuuttia. Yöhinta sisälsi wifin, sähkön ja suihkun.
23-24.7 Lauantai - Sunnuntai
Dresden, Campingplatz Mocritz.
Lähdettiin tutkimaan kaupunkia. Koska oli sunnuntai, vain ravintolat oli auki. Pate ja Lempi söi lettuja, äiti ja Supi pitsan ja isi nutella-bansku-letun.
Isi kiipesi lasten kanssa kirkkoon ja me Väiskin kanssa nautittiin mansikkaleivos torin laidalla odotellen. Lempi olisi halunnut vossikka-ajelulle, mutta jätettiin väliin, kun hinta olis ollu yli 50e meidän porukalta. Ostettiin sillä rahalla jättijäätelöannokset kaikille ja vielä jäikin.
Pojat kävi vielä uimassa leirintäalueen uima-altaalla ja leikittiin leikkikentällä.
24-25.7 Sunnuntai - Maanantai
Maanantai-aamun herätys oli niin aikainen, että päätettiin olla herättämättä kaikkia ja niinpä isi ja Lempi hyppäsi 6.15 lähtevään bussiin ja me jäätiin poikien kanssa siivoamaan vähän Masaa.
11.54 bussilla me sitten lähdettiin perään ja sovittiin treffit Elbeparkkiin, eli sille kauppakeskukselle, jonka luona oltiin aiemmin yövytty. Isi ja Lempi oli jo ehtineet ennen meitä perille.
Haettiin vähän välipalaa ja lapset pääsi "puhuvan puun leikkipaikkaan". Eli sisäleikkipaikka, jonka edustalla oli puu, joka jutteli jotain saksaksi. Lapset nimesi paikan puhuvan puun leikkipaikaksi. Parin tunnin leikkimisen jälkeen otettiin iltapalaa ja suunnattiin äkkiä Väiskin luo katsomaan miten sillä oli mennyt.
Bussissa mennessä tavattiin Nina-labbis, joka oli Väiskiä 2kk vanhempi. Tytöt leikki hurjasti leirintäalueella kun päästiin perille. Väiski sai kyllä hurjasti uusia kavereita matkalla. Nina oli Roomasta kotoisin :)
Pojat meni illasta uimaan ja me herkuteltiin taas jäätelöllä tyttöjen kesken. Se oli sellainen sopimus, että kun Lempi ei kerran saanut uida, saa sitten jäätelöä joka kerta, kun pojat pääsee uimaan.
Vähän vielä tiskausta, leikkiä ja suihkut ja sit nukkumaan.
25-26.7 Maanantai - Tiistai
Tiistaina pestiin viimeiset pyykit ja lapset halusi vielä takaisin puhuvan puun leikkipaikkaan, joten päätettiin mennä sinne päiväksi. 3,50e/lapsi ja unlimited time. Sai olla vaikka aamusta iltaan. Ja niinhän me melkein siellä oltiinkin.
Minä shoppasin vähän ympäri ostoskeskusta sillä aikaa ja yritin löytää yhtä peilikauppaa. Olin edellisenä päivänä löytänyt yhden ihanan sisustuskaupan, jossa oli ihan mielettömän ihana peili, jonka olisin halunnut bussiin, mutta yllättäin koko kauppa oli poistunut ostoskeskuksesta yön aikana ja vaikka, kuinka kiersin ja kiersin, ei sitä enää löytynyt. Raivostuttavaa.
Iltapalaa nassuun, tyttösen sormille kylpy ja lapset koisimaan. Saatiin lupa siirtyä kotiin asti ilman lääkäriä, kun tehdään käsikylpy joka ilta itse.
Päätettiin etsiä vielä toinen unipaikka ja kello oli 8, kun startattiin eteenpäin. Katseltiin ja keskusteltiin syvällisiä matkalla ydinvoimaloista :D Löydettiin myös tässä vaiheessa matkaa puolivahingossa nappi pitkille valoille. Jee. Jopa matkan taittaminen pimeässä muuttuikin mukavemmaksi!
Klo 00.30 oltiin Puolan rajalla ja heti Puolan puolella pysähdyttiin nukkumaan.
26-27.7 Tiistai - Keskiviikko
Puola, Gubin. Huoltoaseman piha.
Mittarissa 737575, eli reilu 4000 kilometriä takana. Haettiin huoltikalta aamupalaa ja klo 10.30 jatkettiin taas. Todella kauniita teitä! Ollaan tykästytty tosi paljon Puolaan.
Keskusteltiin tällä kertaa Hitleristä ja suunniteltiin seuraavia reissuja.
..tietöitä, tietöitä, tietöitä.... eteneminen hidasta..
11.30 bongattiin tien varressa iiiiiiiso Jeesus-patsas ja Tesco. Minä ilomoitin että, minua kiinnostaa enemmän Tesco, enkä aio lähteä tutustumaan patsaaseen. Tähän Lempi totesi: "Äiti, ei sitä tarvitse pelätä, se on vain Jeesus".
Minä kävin kaupassa, pojat isin ja Väiskin kanssa sivistämässä itseään ja kakkaamassa patsaan juureen. Siis koira kakkasi. Vielä yhdessä käytiin uudelleen kaupassa ja syömässä ja wifeilemässä tulevaa.
Klo 13.30 jatkettiin kohti Poznania. Ikkunaan lensi hevonen, tai ainakin joku lähes sen kokoinen ötökkä. *KOPS*
Oltiin otettu parin Poznanin ostoskeskuksen osoitteet ylös ja heti eka KingCross tärppäsi hyvällä hiekkakenttä "parkkiksella".
Katsastettiin hypermarketin tarjonta, ostettiin vähän viinaksia 4e/0,5l. Lapset halusi leikkipaikkaan, joten vietiin muksut sinne ja suunnattiin itse syömään ravintolaan sillä aikaa. Minä söin kanaa (ylläriiiii) ja isi ison Toma Hawk-pihvin. Juomaksi pepsi-minttu-lime-"drinkit" kertaa kaksi molemmille. 33e köyhempinä ja puolitoista tuntia myöhemmin mentiin hakemaan lapsia. Lasin läpi Lempi huomasi meidät ja huusi heti "ette tuu vielä hakemaan!"
Isi meni hoitamaan bussille lasten iltahommat ja minä jäin vielä hetkeksi kiertelemään kauppoja. Aivan upea ukonilma ja hurja vesisade illalla ja yöllä.
27-28.7 Keskiviikko - Torstai
Ysin jälkeen jatkettiin matkaa aamulla, minä kävin vielä viskiostoksilla lähtiessä ja hakemassa matkanamuja.
Klo 11.15 tankattiin 160 litraa Masaan ja askarreltiin omin pikku kätösin ikkunaan GoBoxi ja liimattiin viereen pari legoa varulta, kun ei oltu varmoja tarvisiko meillä olla sellainen pienemmillä teillä :D Meinattiin ajaa myös koiran yli, onneksi ehti juuri ajoissa alta pois.
12.20 pidettiin evästauko KFC:ssä ja Väiski odotteli bussin vieressä narussa köytettynä bussin etuoveen. Oltiin etsitty hyvä paikka, jossa Väiski sai olla varjossa bussin ja puskien välissä ja vähän etäämmällä muusta parkkiksesta. Vesikuppi tietysti vieressä. Oltiin poissa ehkä 20 minuuttia. Kun tultiin takaisin, joku nainen oli paniikissa luullut, että koira on hylätty ja hälyyttänyt paikalle viereisestä elektroniikkaliikkeestä tusinan miestyöntekijöitä. Kun tultiin takaisin, nainen poistui vihaisena paikalta ja myyjämiehet naureskeli ja rapsutteli Väiskiä, joka makasi jalat taivasta kohti odottaen lisää hellimistä. Päivä oli tuulinen ja pilvinen ja joka kerta, kun jätettiin Väiski bussille, varmistettiin, että sillä on vettä ja varjoa ja kaikki hyvin. Myyjämiehet jäi kiinnostuneena seuraamaan, kun meidän Masa peruutteli tiehensä.
13.30 hiukan säikähdettiin, kun poliisi valitsi meidät autojonosta ja ohjasi sivuun. Revin legot äkkiä ikkunasta :D Sisään astuessa hyväntuulinen poliisisetä kurkkasi nopsaa autoon ja tyoivotti hyvät päivänjatkot, kun totesi meidän olevan matkailuauto eikä bussi.
16.20 törmättiin suureen ötökkäparveen. Kopinaa ja ropinaa.
19.00 Pysähdyttiin ison tien varteen levähdyspaikalle. Isi korjasi valoja, minä tein koko porukalle nuudelia ja leipiä. Lempin käsikylpy ja lapset nukkumaan. Etsittiin aikuisten ruokapaikkaa ja klo 22.30 vedettiin hätävilkut keskellä tietä päälle ja isi juoksi läheiseen kuppilaan ja siinä sitten nautittiin porkkanaraaste-hampparit kelskellä tietä. Hyvin puolalainen tyyli lähestyä asiaa, joten ei liikaa jännitetty, onko sallittua vai ei. 10 euroa maksoi isot hampparit ja colat.
22.45 otettiin lepo pienen huoltsikan kupeeseen paikassa Ruska Wies.
28-29.7 Torstai - Perjantai
8.35 matkaan.
12.10 pysähdyttiin Augustowissa jaloittelemaan ja katsomaan kaupunkia. Lyhyt tiivistelmä = Väiskillä paljon kakkaa, ripulia, vesitihku, kebsua ja hampparia, palatessa bussilla lappu "Olkaa hyvä, maksaa pysäköinnin lipputulo."
13.30 Suwalki. Päätettiin katsastaa leirintäalue. Eurocamp. Mahtava paikka, pelkkää plussaa paitsi yksi nyrpeä respatyttö, joka ei meinannut ymmärtää, että bussi on meidän matkailuauto, emmekä ole etsimässä parkkipaikkaa 50 hengelle vaan aiomme leiriytyä niinkuin muutkin asiakkaat. Tästä selvittyämme päätimme olla maanantaihin saakka. Edullinen, siisti, hyvä, rauhallinen. "Paljon" suomalaisia.
Pojat kaivoi fillarit esiin. Pate ajoi päin kaidetta kovalla vauhdilla ja rytinä kävi. Huudettiin, että "ei hätää, onneksi oli kypärä. Onko kaikki hyvin?" Pate keräili hetken itseään ja jännitettiin, kun vastausta ei kuulunut.. Kun kysyttiin uudelleen, onko kaikki hyvin? Pate pääsi vihdoin pystyyn, hyppäsi pyörän selkään ja huusi täysiä "Tattaripuuroooo!!!" Ilmeisesti löi siis vain päänsä :D:D
Juteltiin muiden suomalaisten kanssa ja moni tuntui tykästyneen paikkaan ja pitävän sitä vakiopysähdyspaikkana joka vuosi. Sama taitaa käydä meillekin.
15.30 lähdettiin katsomaan kaupunkia. Isi suuntasi panssarimuseoon lasten kanssa ja minä kaupoille. Museo oli kiinni, mutta löysivät huikean leikkikentän. Minä löysin huikean kirpparin ja tuhlasin sinne noin kolme euroa ja sais sillä ison kassillisen vaatetta ja kenkiä Lempille. Kävin myös Tescossa ja Suwalki Plazalla, joka jäi minulta vähän kesken..
Etsittiin ruokapaikkaa ja päädyttiin pitsalle. N.8e 60cm halkaisijaltaan oleva pitsa ja 0,50e limutölkki. Ei jaksettu viidestään syödä koko pitsaa loppuun. Huh.
Iltakylvyt, pesut ja pojat halusi telttaan nukkumaan. Ehtivät jo nukahtaa sinne, kun vettä alkoi sataa ja tuuli yltyi ja meidän piti kantaa reippaat telttailijat omiin sänkyihin.
Väiski tapasi 11 vuotiaan Italialaisen Lea-labbiksen. Leikit oli kovat, vaikka Lea oli jo hiukan vanha rajuihin leikkeihin.
29-30.7 Perjantai - Lauantai
Isi lähti yhdeksän jälkeen koittamaan onneaan museon suhteen ja taas sama homma. Kiinni oli. Menivät sitten leikkipaikkaan uudelleen, kun se kerta matkalla oli. Minä jäin siivoilemaan ja pesemään pyykkiä.
Iltapäivästä lähdettiin taas "kylille". Syötiin pannukakkuja, jotka osoittautui perunasta tehdyiksi lätyiksi, kanapastavihannescurry-hässäkkää ja possusieniperunajuttua. Eksoottisia puolalaisia ruokia. Siis eksoottisia minulle.
Ajettiin Tescoon ostamaan meille pöytä (mitä oltiin kaivattu koko kesä) ja sen kanssa kurvailtiin takaisinpäin. Minä pysähdyin kirpparille uudelleen ja tällä kertaa muovikassillinen vaatteita maksoi 4 euroa.
Nautiskeltiin pöydästä pihalla, kunnes tihkusade muuttui kaatosateeksi. Loppuilta meni sisällä. Lapset söi lämpimiä voileipiä ja isi haki aikuisten iltapalaa, kun lapset oli saatu suihkun ja käsikylvyn kautta sänkyyn. Pitsaa ja kanatortillaa.
30-31.7 Lauantai - Sunnuntai
Sunnuntai meni leirintäalueella lössytellessä. Juteltiin muiden suomalaisten kanssa, lapset kävi leikkimässä ja syöttämässä joutsenia. Pyöräiltiin lidlissä. Ei juuri mitään mainittavaa erityistä.
31.7-1.8 Sunnuntai - Maanantai
Viimeisten pyykkien pesua ennen lähtöä. Isi ja lapset lähti vihdoin auki olevaan "panssarivaunu-museoon". Ilmainen. Vesisade taukosi puoliltapäivin.
Klo 14.45 lähdettiin vielä kerran kylille syömään ja pienellä jännityksellä jätettiin Masa bussiparkkiin linja-autoasemalle. Syötiin hyvin hienossa paikassa.
18.15 jatkettiin. Äitin kuskivuoro toista kertaa tällä reissulla.
Liettuan rajan jälkeen pysähdyttiin tankkaamaan Aris-asemalle. Kaunasin kohdalla museokyltit kiinnitti huomion ja päätettiin viettää tiistai Kaunasia katselleen. Yöpaikka löytyi Mega-kauppakeskuksen takaa bussiparkista.
Rimissä iltaosoksilla.
1-2.8 Maanantai - Tiistai
Aamulla todettiin, että juuri tiistaisin on suljettuna tuo yhdeksäs linnoitus- museo, johon pojat palavasti halusivat. Soitetiin Campinkiin ja päätettiin suunnata sinne.
Camping Inn Kaunas, oikein hyvä paikka. Hyvä palvelu, siisti. ++
Yritettiin lähteä Väiskin kanssa katsomaan vanhaa kaupunkia, mutta koiria ei saa viedä bussiin. Väiski jäi siis odottelemaan ja käytiin syömässä, kävelemässä ja katsomassa jotain linnaa ja kirkkoa.
Ruokapaikassa ei tullut tarjoilijaa, joten vaihdettiin viereiseen ravintolaan. Onneksi voi aina äänestää jaloillaan. Supi söi snack-lautasen, pate ja lempi pannukakkuja, äiti täytetyt perunat ja isi possunleikettä sienillä ja muilla höysteillä. Lapset joi alkoholittomat drinkit, isi ison oluen ja minä pepsiä. Yhteensä ateria maksoi 29,50e.
Illalla lapset halusi uimaan leirintäalueen rannalle. Tuuli oli kova, mutta Lempikin pääsi pulikoimaan. Käsi pystyssä leikki vedessä. Kylvetettiin käsi sen jälkeen hyvin ja oli ihan kiva, kun Lempikin vihdoin pääsi vähän uimaan. Sitä oli odotettu.
Illalla lähdin vielä yksin bussilla kauppakeskukselle. Matka kesti 38 minuuttia suuntaansa ja ehdin siellä hetken pyöriä. Löysin roskiksen bussin vessaan ja jotain muuta pientä. Olin takaisin yhdentoista aikaan.
2-3.8 Tiistai- Keskiviikko
Aamulla kun oltiin heräilty, lähdettiin kohti yhdeksättä linnoitusta. Museo oli mielenkiintoinen. Tavattiin hollantilainen perhe, joilla oli ihan minimaalinen retkeilyauto ja telttamajoitus. Juteltiin pitkään ja mies oli kovasti kiinnostunut meidän Masasta.
Lähtiessä käytiin Mersun korjaamolla kysymässä, olisiko aikaa öljynvaihtoon, mutta ei onnannut.
...tästä muutama päivä puuttuu, ei mitään jännittävää, mutta viimeistelen tämänkin silloin myöhemmin :D
...tästä muutama päivä puuttuu, ei mitään jännittävää, mutta viimeistelen tämänkin silloin myöhemmin :D
